Kuntaremontti pitää tehdä - mutta miten?

Torstai 9.2.2012 klo 21:33 - Oili kopioi ilman Jussi Saramon lupaa

Voi että meidän Jussi osaa kirjoittaa asiat selvästi!

Katsopa vaikka tätä tekstiä kuntaremontista (linkki blogiin):

Ajatelkaapa Suomea, jossa kaikki olisivat kiinnostuneita lähiympäristönsä yhteisistä asioista ja tekisivät yhdessä töitä paremman elämän ja viihtyisämmän ympäristön puolesta. Suomea, jossa jokaisessa naapurustossa joku kuuluisi kunnanvaltuustoon, eikä siellä istuisi pelkästään etäisiä ammattipoliitikkoja tai enemmistöasemaansa käyttävän valtapuolueen hyväveli-verkoston jäseniä.

Poliittisilla päätöksillä sellaiseen onnelaan ei voida päästä ihan pian, mutta ainakin nykytilanteesta on varaa parantaa reilusti. Kaikki lähtee siitä, että ihmiset kokevat voivansa aidosti vaikuttaa. Eikä kaikkien tietenkään ole pakko olla aktiivisia.

Kuntauudistuskeskustelu on surullista seurattavaa. Oppositiossa oleva Keskusta esittää, ettei mitään tarvitse tehdä, vaan kunnat vapaaehtoisesti etsivät parhaat ratkaisut itse. Samaan aikaan kunnissa iso joukko keskustalaisia johtohahmoja uhraa yhteisen edun oman työpaikkansa tai luottamusasemansa vuoksi. Toisaalta osa kunnista on päättänyt poimia rusinat pullasta loisimalla lähikaupunkien veroparatiiseina. Palvelut kyllä kelpaavat, mutta köyhempi keskuskaupunki maksaa viulut ja pahimmillaan vielä verontasausta päälle.

Samaan aikaan vastapuolelta esitetään, kuinka kuntien yhteen liittäminen säästää valtavia rahasummia. Puhutaan, että kuntauudistuksen jälkeen pitää huolehtia lähidemokratiasta, muttei kuitenkaan olla valmiita mihinkään todellisiin lähidemokratiaa turvaaviin rakenteisiin. Todellisuudessa keskisuuret kaupungin tuottavat palvelut tehokkaammin ja vähemmällä byrokratialla kuin suuret.

Nykyisen kaltaiset kunnat yhdistettyinä jättikunniksi ei ole hyvä ratkaisu, muttei sitä ole nykytilakaan. Etenkin suurimman osuuden kunnan rahoista vieviä sosiaali- ja terveyspalveluja ulkoistetaan ja yksityistetään kiihtyvällä tahdilla, kun kunnat eivät enää pysty hoitamaan niitä itse. Joskus taustalla on kyllä ideologinen sokeuskin. Yhä useammin palveluita myös järjestetään erilaisten kuntayhtymien ja kunnallisten yhtiöiden kautta, jotka siirtävät demokratian joko kauemmaksi tai kokonaan piiloon äänestäjiltä.

Kirjoitin kaksi vuotta sitten, kuinka pääkaupunkiseutu tulisi yhdistää yhdeksi metropolikaupungiksi ja jakaa 30 kaupunginosakuntaan. En viitsi tässä toistaa perusteluja. Samaa ajattelua olisi hyvä tuoda nyt käynnissä olevaan kuntauudistukseen. Koko paikallishallinto voitaisiin järjestää kahdella suoraan vaaleissa valittavalla hallinnolla. Se olisi sekä tehokasta että demokraattista, kun päätöksentekijät olisivat aina näkyvillä. Miksemme luopuisi kokonaan maakunnista, sairaanhoitopiireistä, ely-keskuksista, aluehallintovirastoista ja valtavasta määrästä kuntayhtymiä ja muuta byrokratiaa?

Työssäkäynti- ja palvelualueisiin sekä alueellisiin keskuksiin perustuvat suurkunnat hoitaisivat toisen asteen koulutuksen, julkisen liikenteen, erikoissairaanhoidon jne. joita kunnat eivät enää nykyäänkään oikeasti hoida itse. Lähikuntien vastuulla olisi pienemmän mittakaavan ihmisiä lähellä olevat palvelut peruskouluista nuorisotaloihin.

Havainnollistamiseksi tein kartan, miten Uusimaa voitaisiin jakaa vahvoihin peruskuntiin ja lähipalvelut tuottaviin lähikuntiin. Pk-seudun jaossa menee kaksi vuotta sitten tekemäni kartta. Saatoin unohtaa jonkun tärkeänkin paikan, karttoja ei kannata ottaa liian vakavasti.

 

LISÄYS - sain toista kautta palautetta, että muu Suomi on eri juttu kuin Uusimaa. Miksi olisi? Kainuussa kaksiportainen hallinto on ollut jo menestyksellisesti käytössä. Sielläkin sen kai tuhoaa lopulta keskustalainen nurkkakuntaisuus, se kun on vapaaehtoinen järjestely.